Yleinen Urjalan Ylläpito

Lumipeite on ohentunut ja lumikausi lyhentynyt Suomessa

Keskimääräinen lumensyvyys on pienentynyt Suomessa
laajoilla alueilla vuosina 1961–2014. Pysyvä lumikausi alkaa myöhemmin ja
päättyy aiemmin. Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa havaittiin myös,
että muutokset vaihtelevat alueellisesti suuresti.

Tuoreesta tutkimuksesta selviää, että vuosien
1961–2014 aikana vuotuiset suurimmat lumensyvyydet pienenivät Suomen etelä-
ja länsiosissa ja paikoin myös maan keskivaiheilla laajalti keskimäärin
2–4 senttimetriä vuosikymmenessä. Pohjois-Suomessa maksimilumensyvyys ei
tuona aikana ole muuttunut tilastollisesti merkittävästi.

– Lounais-Suomessa lumensyvyys oli enimmillään
tyypillisesti 20–40 senttimetriä, Lapissa laajalti yli metrin. Vuotuinen
maksimilumensyvyys saavutettiin yleensä maaliskuun aikana, maan lounaisosassa
ja länsirannikolla jo helmi-maaliskuun vaihteessa, kertoo tutkija Anna
Luomaranta
Ilmatieteen laitokselta.

Etelä- ja Länsi-Suomessa kuukauden keskimääräinen
lumensyvyys on pienentynyt reilun viidenkymmenen vuoden aikana eniten helmi- ja
maaliskuussa. Maan keski- ja pohjoisosissa kuukauden keskimääräinen
lumensyvyys pieneni eniten huhtikuussa, Lapissa myös toukokuussa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös pysyvän lumikauden
keskimääräisiä alkamis- ja päättymisaikoja. Lounaisimmassa Suomessa ja
etelärannikolla pysyvä lumipeite saapui vasta 22.12. jälkeen, Pohjois-Lapissa
ennen lokakuun 22. päivää. Pysyvä lumikausi päättyi lounaisrannikolla
maaliskuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun 20. päivän
jälkeen.

– Pysyvän lumikauden alkamisaika myöhentyi
tarkasteltujen vuosien aikana selkeimmin maan keskivaiheilla ja kaakkoisosissa
sekä Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa. Pysyvän lumikauden päättymisaika
aikaistui voimakkaimmin maan länsiosassa. Muutos oli paikoin yli neljä
päivää vuosikymmenessä, Anna Luomaranta kertoo.